Masennuksen vuoksi 4300 työntekijää joutui ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle viime vuonna. Samasta syystä maksettiin 410 miljoonan euron edestä työkyvyttömyyseläkkeitä ja sairauslomakorvauksia puolestaan yli 110 miljoonan euron edestä viime vuonna. Runsas 388 000 ihmistä söi masennuslääkkeitä 59,1 miljoonalla, mistä maksettiin Kela-korvauksia 29,4 miljoonaa.
Masentuminen on iso kansantaloudellinen ongelma, sillä voi vain kysyä, montako työpaikka noilla rahoilla syntyisi. Ei ole kysymys vain rahasta, onhan tämä myös meidän yhteinen tragedia, koska lukuihin pitää lisätä vielä omaiset ja työkaverit. Yhtäkkisesti tuskin kukaan lähtee eläkkeelle, vaan oireet vähentävät työkykyä jo paljon aikaisemmin.
Pelkkä alakuloisuus ei vielä ole masentumista, vaan se kuuluu normaaliin elämään. Masennukseen tarvitaan useampia oireita, jotka ovat jatkuneet vähintään pari viikkoa, kuten itkuherkkyyttä, unihäiriöitä, aloitekyvyttömyyttä, muistin pätkimistä, alentunutta itsetuntoa ja itsemurha-ajatuksia. Masennus vaivaa kaikenikäisistä, kuitenkin yleisimmin naisia.
Taustalla voi olla yksityiselämään tai työhön liittyviä ongelmia, usein molempiakin. Masennus ja työuupumuskaan eivät ole sama asia, noin puolet vakavasti työuupuneista täyttää masennuksen kriteerit. Ongelmia lisäävät kova kiire, vaikuttamismahdollisuuksien puute, työpaikkakiusaaminen ja vähäinen kokemus oikeudenmukaisuudesta. Suomessa kiusataan ja häiritään Euroopassa eniten, peräti 100 000 kokee olevansa kiusattuna.
Olemmeko kadottaneet elämisen taidon, vaikka aineellisesti olemme pääasiassa vauraampia kuin aiemmin?
Tutkijat ovat pitäneet onnellisuuden osatekijöinä mielihyvää, tyytyväisyyden tavoittelua ja mielekkyyttä. Ihminen huomaa helpommin huolensa, vaan ei ilojaan. Naapurin pikkupoika miltei pakahtui riemusta, kun kasvimaata kääntäessäni löysin sydänperunan - kaksi yhteen kasvanutta pottua. Itse heräsin viime aamuyönä avonaisesta ikkunasta kuuluvaan käkeen. Piti oikein mieskin herättää jakamaan kevään ensimmäistä kukuntaa.
Mielihyvä ei ole kuitenkaan pysyvä olotila, vaan normaaliin elämään kuuluu mielipahaakin, ahdistusta ja surua.
Tyytyväisyyttä puolestaan voi saada vaikkapa opintojen päättymisestä tai uuden taidon oppimisesta. Se siis edellyttää monesti hikistä ponnistelua ja pitkäkestoista sitoutumista, ja saattaa viedä täysin mukanaan. Jokaisella on kykyjä ja mahdollisuuksia, kunhan vain keksii ne itsestään ja sinnikkäästi ryhtyy puuhaan.
Mikä itseäni on sytyttänyt tänä keväänä? Tuskin maltan odottaa iltaa, jolloin pääsen ompelemaan ryijyä, johon tulee liki 15 000 käsintehtyä solmua. Jokaisessa neulaan pujotetussa lankanipussa on kuutta eri väriä – miltei sadasta väristä. Katselen syntyvää kukkaniittyä haltioissani. Olen puolivälissä ja huusholli pöllyää... Toisaalta on muistettava, että kun saa jotain valmiiksi, pitää olla aikaa nauttia aikaansaannoksestaan. Panta kiristyy, jos jo on odottamassa uusi ponnistus.
Mielekkyys syntyy siitä, ettei ole vain itseään tai työtään varten, vaan kokee vaikuttavansa johonkin itseään suurempaan. Se voi olla perhe, muut ihmiset tai vaikkapa luonnon suojeleminen. Arvostan opettajia, jotka tekevät työtään innostuneesti ja hoitajia, jotka tolkuttoman kiireen keskellä hymyilevät potilailleen. Tai kaupan kassaa, jonka iloinen tervehdys voi olla asiakkaalle hänen ainoansa päivän, jopa viikon aikana.
Tulipas tästä sepustus, ikään kuin itsekin voisimme vaikuttaa elämäämme…
