Avuttomaksi oppinut

Olin Oulussa hotellihuoneessa ja menin suihkuun, mutta en saanut vettä tulemaan. En sitten millään. Painelin kämmensyrjälläni sieltä ja täältä, ja jopas lorahti pää märäksi. Laitoin shamppoot hiuksiini toivorikkaana, mutta sitten kylmää suihkua: vettä ei enää tullutkaan. Yritin taas, heilutin ja painelin miltei jo paniikissa. Ei pisaraakaan, kunnes taas hiukan suihkusi. Menin lopulta lavuaarille ja sain huuhdeltua pääni. Mutta sittenkös minä kuulin, kuinka suihku itsellään ryöppysi kaikki pidättelemänsä vedet lattiakaivoon. Eikä siitä tullut loppua.

Samalla huomasin suihkukaapin ulkopuolella seinässä käyttöohjeen, johon oli piirretty kämmensyrjän kuva, joka mielestäni painoi suihkun sivua. Ihmeellistä, niinhän juuri tein.

Menin vastaanottoon ja kerroin, että siellä se suihkuaa ja kysyin mokoman kapistuksen toimintalogiikkaa.
- Siinä on silmä, joka tunnistaa suihkussa seisojan, minulle vastattiin.

Vai niin. Minua se silmä ei nähnyt, ehkä olin liian laiha tai väärässä kohdassa, koska yritin hakata laitetta sivulta kämmensyrjälläni. Sattumoisin nähtävästi huitaisin myös silmän kohdalla hiukkasen, koska se soi minulle sentään toivonpisaran.

Kun tulin takaisin huoneeseeni, havaitsin, että suihkun letku oli silmän päällä. Siinä siis selitys ylimääräiselle vesiputoukselle.

Eikä siinä vielä kaikki. Illalla ajattelin rentoutua television ääressä. Sieltä piti tulla viimeinen osa Dickensin Pikku Dorritia, jonka britit ovat tehneet hurmaavalla tavalla. Ohjelma alkoi, mutten saanut näkyviin tekstejä. Yritin soittaa miehelleni, muttei hän vastannut. Sammutin ja sytytin, painelin kaikki namiskat, mutta niin siinä vain kävi, että jouduin kuuntelemaan englanniksi ja yritin päästä perille viimeisen osan paljastuksista tietämättä kuitenkaan, kuka loppujen lopuksi oli kenenkin isä ja mitä hirveyksiä suvun historiaan kätkeytyi. Nautinto kutistui olemattomiin.

Psykologian tohtori Martin Seligman sanoo, että ihminen oppii työssään avuttomaksi, jos hänellä on aina joku, joka tietää hänen puolestaan. Hirvittävä tosiasia iski päähäni: minähän olen oppinut TEKNISESTI avuttomaksi. Teetän kaikki vähänkin tekniikkan viittaavat asiat miehelläni, enkä siitä syystä osaa yhtään mitään. Enhän kohta selviä edes työmatkoistani. Minun on siis ryhdistäydyttävä ja alettava selvittää, mikä on lenkkiavaimen ja kuusiokoloavaimen ero, muista kummallisuuksista puhumattakaan.